VOI TAMMIKUU

Tammikuut on aina vähän tämmösiä. Nihkeitä, kylmiä, väsyttäviä ja vähän liian pitkältä tuntuvia. Mun uusi vuosi ei oo lähteny mitenkään erikoisesti käyntiin, mutta toisaalta en sitä kyllä odottanutkaan. Koti on tammikuussa se maailman paras paikka, vaikka oon muutenkin melkonen kotihiiri. Niinpä oon tämän tammikuun viettänyt villasukat jalassa villaviltin alta, kulkenut töihin toppahousuissa (siis minä, joka viimeiset 10 vuotta oon varmasti mielummin palellut farkuissa), juonut paljon kahvia (vaikka oon just niitä ihmisiä, joiden pitäis varmaan neljän jälkeen nauttia mielummin teetä ku kahvia) ja tehden mahdollisimman simppeliä ruokaa. Oon myös pyörinyt marimekon aleissa ja unohtanut lompakon bussipysäkin penkille. Mutta kuvitelkaa, että joku ihana oli ottanut ja vienyt sen lompakon poliisille. Aika mahtavaa, että tästä maailmasta löytyy vielä tommosia ihmisiä :-)

ps tuo runebergin torttu oli aivan liian kuiva, pittäis varmaan tehä ite!