TEETÄ, HUIVIA JA AURINKOA

Pääsin tänään puoltatoista tuntia normaalia aikasemmin töistä. Viisainta olis varmasti ollu siivota tai jotain, mutta minä neuloin vähän huivia, join teetä ja fiilistelin neilikoita. Ja kuuntelin hyvvää musiikkia ja unelmoin keväästä. Mulla tuli kai tuosta ihanasta auringonpaisteesta aivan mieletön kevättalvifiilis, vaikka tämä talvi ei oo vielä kevättä nähnytkään. Onneks kohta ollaan sentään voiton puolella! Miten sitä aina marraskuussa unohtaa, että päivä alkaa piteneen ihan kunnolla jo tammikuussa. Pimiän jakson jälkeen tuntuu aina ihan yhtä mahtavalta nähä aurinko, vaikka se tässä vaiheessa paistaakin vielä melko vähän aikaa päivässä. 

Ootan tätä kevättä ihan mielettömästi, on jotenkin semmonen fiilis että tästä tullee hyvä kevät! Tiedossa on toivottavasti ainakin ekaan omaan kotiin muutto, pääsykokeita ja töitä. Pari seuraavaa kuukautta taidan latailla akkuja kevättä varten, yrittää vältellä kauppojen astiahyllyjä ja jatkaa tätä teen lipittämistä. Ja jatkan aivan varmasti kukkien ostamista ihan vaan ilahduttaakseni itseäni :-)

HIDAS AAMU, PARAS AAMU

Hitaat aamut on mun lemppareita. Herätyskello yrittää herättää, mutta nukun silti vielä tunnin lisää. Sitten ku silmät on saatu auki kunnolla, voi vaeltaa ympäri asuntoa mummin kutomissa villasukissa ja marimekon yöpaidassa ja miettiä, että mitä sitä söis aamupalaksi. Pistän mutteripannun hellalle ja alan tutkia jääkaapin sisältöä. Edellisenä iltana tehty kasvis-fetapiirakka pöytään ja appelsiinimehu pittää kaataa kaatimeen. Blenderiin mustikoita, tyrnejä, banaani, luonnonjugurttia ja pikkasen vaniljasokeria, siinäpä teille hyvä smoothie resepti! Sitten vaan istutaan pöydän ääressä ja mietitään tulevan päivän suunnitelmia. Vaikka ei niitä aina ees tarvis olla, joskus tekee ihan maailman parasta vaan olla tekemättä mitään. 

Näin keskellä työviikkoa on hyvä muistella, miten ihania ne hittaat viikonloppuaamut onkaan. Tsemppiä loppuviikkoon, kamut! 

NO SE TOMAATTISOOSI

Tänään meidän keittiössä hauduteltiin sunnuntain kunniaksi Henri Alenin tomaattikastiketta, tietty siitä kuulusasta tomaattimurskasta. Some-ruokaa parhaimmillaan, kukapa ois uskonut että tomaattimurskasta tulee tämmönen hitti!

  

Henri Alenin tomaattikastike

Yksi purkki Mutti-tomaattimurskaa, tai muuta ”hyvänmerkkistä” murskaa
Yksi pieni sipuli
Kaksi pientä valkosipulin kynttä
0,6 desilitraa oliiviöljyä
0,5 teelusikallista sokeria
Halutessasi appelsiinin kuorta ja punaviiniä 0,5 desilitraa

Valmistus: 

1. Kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia pitkään öljyssä. Vähintään 10 minuuttia matalalla lämmöllä öljyssä.

2. Lisää mukaan sokeri ja tomaattimurskasta puolet. Anna hautua 10 minuuttia. Näin soosi makeutuu... Lisää sen jälkeen loppu murska ja vettä 2 desilitraa. Hauduta sekoittaen.

3. Pidä poreileva lämpö, jatka hauduttamista 15 minuutin ajan, ja lisää mahdollinen punaviini, joka tuo kastikkeeseen happamuuden. Sekoita koko ajan.

4. Kun kastike on sakeaa, lisää suolaa ja mustapippuria myllystä. Jos hifistelet, lisää kaksi kuorimaveitsellä tehtyä palaa appelsiinin kuorta. (Niitä ei syödä, vaan ne antavat vain makua.) Mausta rohkeasti.

5. Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon 0,5 desilitraa parasta neitsytoliiviöljyä mitä saat. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden soosiin.

6. Sekoita kastike esimerkiksi keitetyn spagetin joukkoon heti, kun pasta on valutettu. Siis heti. Ei päälle, vaan sekaisin!

Me lisättiin vielä pastan päälle hyvää naudan paistijauhelihaa, basilikaa ja vähän fetaa. Oli aika hyvvää, mutta voisin kyllä kuvitella syöväni tuota soosia ihan ilman sen kummempia lisukkeitakin!!

VOI TAMMIKUU

Tammikuut on aina vähän tämmösiä. Nihkeitä, kylmiä, väsyttäviä ja vähän liian pitkältä tuntuvia. Mun uusi vuosi ei oo lähteny mitenkään erikoisesti käyntiin, mutta toisaalta en sitä kyllä odottanutkaan. Koti on tammikuussa se maailman paras paikka, vaikka oon muutenkin melkonen kotihiiri. Niinpä oon tämän tammikuun viettänyt villasukat jalassa villaviltin alta, kulkenut töihin toppahousuissa (siis minä, joka viimeiset 10 vuotta oon varmasti mielummin palellut farkuissa), juonut paljon kahvia (vaikka oon just niitä ihmisiä, joiden pitäis varmaan neljän jälkeen nauttia mielummin teetä ku kahvia) ja tehden mahdollisimman simppeliä ruokaa. Oon myös pyörinyt marimekon aleissa ja unohtanut lompakon bussipysäkin penkille. Mutta kuvitelkaa, että joku ihana oli ottanut ja vienyt sen lompakon poliisille. Aika mahtavaa, että tästä maailmasta löytyy vielä tommosia ihmisiä :-)

ps tuo runebergin torttu oli aivan liian kuiva, pittäis varmaan tehä ite!

SUNNUNTAIN RAAKASUKLAAKOKEILU

Tein tänään jotain mitä en oo ikinä ennen tehny, nimittäin raakasuklaata! Mun on jo kauan pitäny tehä sitä ja eilen tuli sellanen olo, että nyt tai ei koskaan. Niinpä hain punnitse&säästästä kaakaovoita ja raakakaakaojauhetta. Googlailin netistä ohjeita ja päädyin tämmöseen (ohje löyty pure and simple -blogista):

85g raakakaakaovoita

100g raakakaakaojauhetta

1rkl hunajaa

kauranäkkileipää.

Rasva sulatetaan vesihauteessa, sekaan lisätään kaakaojauhe ja hunaja. Kaadoin massan pakastusrasioihin, jotka olin vuorannu leivinpaperilla ja vein ne parvekkeelle jähmettymään. Nyt säilytän niitä pakastimessa, sieltä voi sitten ottaa palasen kun haluaa :-)

Suklaasta tuli ihan hyvää, mutta ehkä vähän kitkerää mun makuun. Ens kerralla aion ehkä lisätä hunajaa ja nakkoa sekaan vaikka kuivattua aprikoosia. Tekotarpeita mulla jäi vielä moneen satsiin, joten tuun varmaan kertomaan täällä lisääkin näistä raakasuklaakokeiluista :-) (vaikka täähän ei nyt oo 100% raakasuklaata, koska tässä on tota kauranäkkäriä.) Tykkään muutenkin tummasta suklaasta, joten uskon että tästä tulee mulle tosi mieleinen herkku pienen kehitystyön jälkeen!

KUN VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN.

Riisuttiin eilen koti kaikista jouluasioista. Vaihdettiin peittävä harmaa pöytäliina siihen mikä meillä on aina pöydällä, laitettiin tonttutyypit kaappiin odottamaan ensi joulua ja riisuttiin kuusi koristeista ja vietiin se pois. Äiti sano niin osuvasti, että nyt on sellanen "less is more -olo". Ja niin todentotta onkin! Silmä lepää kun kaikki tasot ei oo täynnä joulukukkia ja lyhtyjä. Kynttilät meillä vielä on esillä ja käytössä, mutta ne saakin olla aina kesään asti. 

Tällä hetkellä vähemmän on enemmän, paitsi mitä tulee maitovaahtoon kahvin päällä! 

MUISTUTUS VUODELLE 2014.

Tulostin tässä joku aika sitten melko osuvat sanat ja pistin kehyksiin. Siinä ne nyt komeilee: "realize how blessed you are." Mun pitäis ainakin oppia muistamaan paremmin, että kuinka hyvin ne asiat ihan oikeasti on. Jään helposti keinumaan huonoon fiilikseen ja negatiivisiin asioihin, mutta lupaan parantaa tapani ja miettiä, että kai asiat huonomminkin vois olla. Koska yleensähän menee ihan hyvin. Tai siis hyvin, ei mitään ihan hyvin. En tee yleensä mitään uuden vuoden lupauksia, mutta tämä nyt olkoon sellainen. Että oppisin muistamaan, että yksi huono päivä ei tee koko elämästä huonoa ja kaikki perusasiat on paremmin kuin hyvin. 

Toivon, että 2014 on oikea positiivisuuden vuosi, mutta tuon toiveen toteutumisen eteen pitää  itsekin vähän jotain tehdä. Edes siellä ajatuksen tasolla! :-)